Francisco Francon haamu on taas noussut haudastaan kummittelemaan, kun sadan vuoden ikää tärppivä varatuomari Jorma Multanen on julkaissut oman muistelmakirjansa kokemuksistaan Espanjan sisällissodassa. Multanen ei itse osallistunut sotaan, vaan valvoi brittien laivassa, ettei Espanjaan kuljetettaisi aseita. Hänen sympatiansa olivat ja ovat Francon puolella, mikä lienee omiaan herättämään paheksuvaa huomiota, vaikka asenne ei ollut Neuvosto-Venäjän hyökkäystä alati pelkäävässä kolmikymmenluvun Suomenssa mitenkään epätavallinen.

Lue lisää | Kommentit (12)

Tuoreehkon uutisen mukaan Aku Ankan taskukirjoja on ilmestynyt Suomessa jo neljän vuosikymmenen ajan, eli ne tulivat juuri sopivasti meikäläisen opittua kolmivuotiaana lukemaan. Ensimmäinen muistamani on sattumoisin myös ensimmäinen ilmestynyt eli Mikki kiipelissä, jonka kansikuva oli hämmentävässä ristiriidassa nimen kanssa, koska siinä Mikki katselee itseään myhäillen peilistä päässään valtava kulta- ja jalokivikruunu.

Lue lisää | Kommentit (5)

Jo parin päivän ajan olen tänne Plazalle saapuessani hieman ärsyyntynyt siitä, että sivuston etusivulla halutaan suoda nuorille naisille lisää itsetuntoa. Itsetuntoa nuorille naisille! Herramunjeekutarallaa, eivätkös ne ole se porukka tässä maassa, jolla sitä tavaraa on ihan liikaa! Miten olisi seuraavaksi lisää rahaa rikkaille ja lisää kauniita tyttöjä huumerikollisille? Mutta mitäpä tuosta, enemmän minua tympäisee tuo ”itsetunto”, joka on täysin tyhjä ja mitäänsanomaton marenkikäsite. Koko sana ”itsetunto” yleensäkin on niin ärsyttävä ja väärinkäytetty, että se pitäisi kieltää. En kuitenkaan kiellä, vaan otan ja pohdin nuorten miesten itsetuntoa ja sen parantamismahdollisuuksia.

Lue lisää | Kommentit (38)

Astrid Thorsin nahka on paksumpi kuin kukaan olisi uskonut, sillä hän on sietänyt hyvinkin pari vuotta loanheittoa ”maahanmuuttokriitikoilta”, lue: rasisteilta ja nettihäiriköiltä, ennen kuin lopulta päätti viedä asian oikeuteen. Poliitikkojen haukkuminen ja solvaaminen maanpettureiksi, ääliöiksi ja pölvästeiksi on tietenkin kansan ikimuistoinen oikeus, mutta Thorsiin suunnattu ajojahti on jo täysin irtautunut kaikista järkiperusteista ja muuttunut joukkohysteriaksi. Koska olen itse joutunut sietämään vastaavanlaista kiusantekoa hyvin paljon lievemmässä muodossa, kaikki sympatiani ovat tietenkin Thorsin puolella.

Lue lisää | Kommentit (107)

Lätkäkulta jäi sitten Suomelta taaskin saamatta, kun jenkkipojat nujersivat joukkueemme jokseenkin yksiselitteisin numeroin. Amerikkalaiset nousivat reiluun johtoon jo ensimmäisessä erässä, ja sen jälkeen suomalaiset eivät kyenneet nousemaan alhosta, vaikka moni muu joukkue on moiseen pystynytkin ja vieläpä Suomea vastaan. Ennakkoluulo kertookin, että Suomen peli yleensä ratkeaa ensimmäisessä erässä, lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa vastustaja onnistuu myöhemmin tekemään tasoitusmaalit ja nousemaan jopa johtoon.

Lue lisää | Kommentit (24)

Korkean tason ruotsalainen poliisimies, joka tunnetaan lempinimellä Kapten Klänning eli leninkikapteeni tai vapaammin suomentaen vaikka mekkoeinari, on syytteessä runsaista seksuaalirikoksista. Mekkoeinarilempinimensä hän sai ihan eri asiasta, nimittäin siitä, että hän esiintyi vuosikaudet tasa-arvon ja naiskiintiöiden puolustajana poliisivoimissa. Jäätyään eläkkeelle näistä töistä mekkoeinarimme teki ilmeisesti mukavaa tienestiä esiintymällä maksettuna puhujana erilaisissa profeminismitilaisuuksissa, joihin feminismiin uskovia saapui tämän herran sanaa kuulemaan. Nyt ruotsalaiset feministit ovat joutuneet ikävästi yllätetyiksi, kun heidän sankarinsa on kertarysäyksellä romahtanut lattian läpi.

Lue lisää | Kommentit (5)

Olen jo pitkään odotellut hyvää tekosyytä kirjoittaa bloggauksellisen seksuaalisia elämänohjeita nuorille miehille, jotta he osaisivat suhtautua nuoriin naisiin oikealla, terveen kyynisellä tavalla. Uutisissa kerrottiin juuri afrikkalaissyntyisestä ns. eroottisesta tanssijattaresta, joka on tartutellut immuunikatoa erinäisiin miehiin viime aikoina ja jonka punkkapartnereita ollaan nyt hakemassa jollei nyt kissojen ja koirien niin ainakin kissalan poikien ja poliisikoirien kanssa. Niinpä tämä on yhtä hyvä syy kuin mikä tahansa muukin ottaa puheeksi nämä sukupuolivalistusasiat. Koska ykäasteet ja pukliot, anteeksi, yläasteet ja lukiot jostain täysin käsittämättömästä syystä eivät päästä minua luennoimaan kasvavalle nuorisolle seksuaalisuuden syvimmästä olemuksesta, minun täytynee kirjoittaa valistava luentoni tänne blogiini.

Lue lisää | Kommentit (43)

Helmikuun 21. on jo hyvinkin vuosikymmenen ajan ollut kansainvälinen äidinkielen päivä. Päivämäärä viittaa siihen kielitaisteluun, joka oli Pakistanin hajoamisen takana. Se Intian ja Afganistanin välinen alue, jonka nyt tunnemme Pakistanina, oli nimittäin 1970-luvulle asti Länsi-Pakistan, ja Bangladeš Intian itäpuolella oli saman valtion toinen puolisko. Tällainen kahden erillään möllöttävän pökäleen hallitseminen yhtenä valtiona lienee useimmissakin tapauksissa varsin huono ajatus, jollei pökäleiden välillä ole jollain tasolla vahvoja kulttuuri- tai kielisiteitä. Pakistan tuossa irtopalamuodossaan perustui pelkästään yhteiselle uskonnolle eli islamille, eikä se lopultakaan riittänyt, sillä itäpökäleen asukkaat eivät olleet tyytyväisiä siihen, että heidän kieltään ei otettu yhteisessä valtiossa vakavasti.

Lue lisää | Kommentit (27)

Pensselisetä, Abdo Muhammed Syyriasta, on kuulemma taas saapunut Suomeen kiertueelle. Kuten kaikki muistamme, hän tuli meillä kuuluisaksi jonkun nuoren pojanjullin pilavideosta, kun nuorukainen oli kuulevinaan kurdin kielen suomen sanoina ja lisäili videoon sen mukaisen tekstin. Pila ei ollut edes kovin omaperäinen - idea tuli tunnetuksi joskus vuosituhannenvaihteen aikoihin, kun Ruotsissa joku vitsiniekka keksi ”tekstittää” erään libanonilaisen popkappaleen samalla periaatteella - ruotsiksi laulu sai nimekseen Hatten är din, jos joku ei muista.

Lue lisää | Kommentit (20)

Tuoreen uutisen mukaan viimeinen, ratkaiseva osa Valerianin ja Laurelinen avaruusseikkailuista, Aika-avaaja, on nyt ilmestynyt. Minun on suoraan sanoen aika vaikea uskoa, että vanhat herrat Jean-Claude Mézières ja Pierre Christin jaksaisivat luopua ainutlaatuisesta sankariparistaan niin kauan kuin heissä henki pihisee, mutta ehkäpä he tämän jälkeen keskittyvät deuterokanonisten pikkuvinjettien laatimiseen varsinaisen sarjan ulkopuolella, tai sitten lykkäävät markkinoille jotain sellaista oheiskrääsää, jotka suhtautuvat varsinaiseen sarjaan kuten lapsuuteni Idefix-kuvakirjat Asterixin seikkailuihin. Esimerkiksi lastenkirjat shinguzien tai räyhärin seikkailuista voisivat olla kova sana, häh-häh-hää.

Lue lisää | Kommentit (12)

Olin jo kertaalleen ehtinyt haudata Renny Harlinin marsalkka Mannerheimin elämäkertaelokuvan, mutta näköjään hänen impressaarionsa Markus Selin on onnistunut hankkimaan projektille uutta rahoitusta. Herrojen peräänantamattomuudelle on syytä nostaa hattua ja todeta, että Iisakin kirkko ehkä saattaa valmistuakin. Mikäs siinä - kyllähän historiallisia elokuvia mielellään katsoo, ja jos Rennymme on kaltaisensa, hän varmaankin kiinnittää erityistä huomiota visuaalisesti näyttäviin yksityiskohtiin siinäkin tapauksessa, että dramaturgia ja juonenkuljetus pelittää vain keskinkertaisesti.

Lue lisää | Kommentit (11)

Robert Crumb, amerikkalaisen underground-sarjakuvan suuri vanha mies on esillä julkaistuaan irvailevan sarjakuvasovituksen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, siis tästä osasta Raamattua, joka alkaa kuolemattomilla sanoilla Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ainakin Hesarin arvostelija pitää Crumbin uusinta epäonnistuneena, vaikka omasta mielestäni ison kirjan tulkitseminen kömmähdyksiin asti kirjaimellisesti kuulostaa kohtuullisen hyvältä vitsiltä, vieläpä sellaiselta vitsiltä, jonka juuri Crumb osaisi kertoa oikein ja hauskasti.

Lue lisää | Kommentit (5)

Ukraina on sitten valinnut presidentikseen Viktor Janukovytšin, saman kaverin, jota vastaan nuoret ukrainalaiset nousivat vuoden 2004 ”oranssissa vallankumouksessa”. Vallankumouksen saavutukset sinänsä on jo ehditty tällä välin haaskata, sillä vallankumouksen valtaan nostamat Viktor Juštšenko ja Julia Tymošenko päätyivät riitoihin, eivätkä ”oranssit” hallitukset onnistuneet parantamaan maan taloustilannetta. Venäläisiä journalisteja Ukrainaan kyllä kotiutui joukoittain, sillä oranssin vallankumouksen jälkeen maan poliittinen tilanne oli kaoottinen, mutta ei pelottava. Eräs näistä maahanmuuttajista kertoikin, että siinä missä Venäjä on hautausmaa, Ukraina on hullujenhuone: Venäjällä poliittisen journalismin valtionpalkinto on yhdeksän grammaa lyijyä, mutta Ukrainan hassuista puolueista ja pikkupoliitikoista piisasi enemmän hauskuutta kuin marakattilaumasta.

Lue lisää | Kommentit (9)

Tuolla Intiassa, tarkemmin sanoen Andamaanien saarilla, kuoli juuri viimeinen vanhus, joka osasi vielä puhua kieltä nimeltä bo tai aka-bo - tiettävästi aka- on Suurten Andamaanien kielissä kielten nimiin kuuluva etuliite. Mahdollisesti niissä on samantapainen etuliitteisiin perustuva substantiivien luokittelujärjestelmä kuin Afrikan eteläosissa puhuttavissa bantukielissä, joissa kielten nimet alkavat etuliitteellä ki-, shi-, chi-, tai mihin muotoon se missäkin kielessä on vääntynyt: kiswahili, isixhosa, chinyanja, chishona, kikongo ja mitä näitä nyt on. Huolimatta tästä kiintoisasta yhtäläisyydestä kieliopissa Andamaanien kielet eivät tietenkään ole mitään sukua bantukielille, ja siinä missä jälkimmäiset ovat Afrikan suurin ja tärkein kieliryhmä, Andamaanien kielet ovat enimmäkseen kuolleet tai kuolemassa sukupuuttoon.

Lue lisää | Kommentit (18)

Kävinhän minäkin sen Avatarin lopulta katsomassa. Arvostelijat olivat ennalta julistaneet jotakuinkin niin, että elokuvan visuaalinen maailma on päätähuimaava, mutta tarina lattea. Vaikka väitteessä on jonkin verran perää, minulla ei ole mitään syytä vähätellä elokuvan ansioita. Se tempaisi mukaansa ihan toisella tavalla kuin useimmat vastaavanlaiset rymistelyt, ja mitä juoneen tulee, eihän se ehkä ollut kovin omaperäinen, mutta eeppisellä sankaritarinalla nyt on ihan lajityyppinäkin omat rajoituksensa ja konventionsa.

Lue lisää | Kommentit (8)

Rosa Meriläisen tuore kolumni käsitteli minullekin läheistä aihetta eli nuorten ja nuorehkojen akateemisten ihmisten vaikeutta sijoittua työmarkkinoille ja asettua aloilleen. Kuten lukijani varmasti muistavat, ehdin opiskella kemiaa vuosikausia, ennen kuin tulin järkiini ja siirryin kieliin, joita kyllä harrastin jo kemistiaikoinani. Täysin hukkaan heitettynä aikana en kyllä pidä kemistivuosianikaan, sillä luonnontieteellinen yleissivistys ei todellakaan ole haitaksi kellekään, mutta nuoruuden jatkuva epävarmuus työstä, toimeentulosta ja tulevaisuudesta on tuiki viheliäinen olotila, ja nykykulttuurimme surullisimpia piirteitä on, että se pyrkii killuttamaan inehmoraiskaa tässä löysässä hirressä loputtomiin.

Lue lisää | Kommentit (17)

Tuoreen lehtiuutisen mukaan Pohjois-Korean edustusto Suomessa on ilmoittanut, että maassamme juhlitaan rakkaan johtaja Kim Jong-Ilin syntymäpäiviä. Siis hetkinen? Pohjois-Korea ilmoittaa tuosta vain, että Suomessa juhlitaan? Selvä. Hyvä kun kerroitte, muuten en olisi tiennytkään juhlivani. No, leikki leikkinä: kyllähän Suomessa on ihan kotimaisia kansalaisia, jotka ovat valmiita osallistumaan juhlintaan. Onhan meillä vieläkin jossain juche-aatteen opintopiiri, ja netistäkin löytyy jotain vaihtoehtoisia uutisia, joiden avulla pysymme yhteydessä mm. juuri pohjoiskorealaisiin näkemyksiin maailman menosta.

Lue lisää | Kommentit (11)

Yläasteen nurkalla oli sisäänkäynti infernoon. Oven avattuamme valkoiseksi maalatussa betoniseinässä luki: SALIIN VAIN URH.TOSSUISSA. Käännyimme vasemmalle ja laskeuduimme portaita maan alle, missä odotti kaasukammio. Kaasukammion seinät huokuivat vuosikymmenten nuorukaishikeä, jolle läsnäolijoiden oma lemu antoi pistävän lisämausteensa. Joka selvisi myrkyttymättä kaasukammiosta, sai nousta äskeisiä portaita ylös - ne veivät paljon sisäänkäyntiä ylemmäksi, ja kolmen rapun sarjoissa ne julistivat sanomaa: ei ulkojalkineissa - ei avojaloin - vain urh.tossuissa - ei ulkojalkineissa - ei avojaloin - vain urh.tossuissa - ei ulkojalkineissa - ei avojaloin - vain urrggghh… Ylhäällä alkoivat sitten infernon varsinaiset kidutukset.

Lue lisää | Kommentit (36)

Kulttuurikuolemien kronikka jatkuu: tällä kertaa ajasta ikuisuuteen siirtyi yhdeksänkymppiseksi yltänyt Jerome David Salinger, joka tunnetaan yhdestä ainoasta romaanista. Romaani on tietenkin Sieppari ruispellossa, jonka jälkeen Salinger kirjoitti muutaman muun kirjan ja vaikeni sitten kirkkonsa rakennettuaan. Tai no, itse asiassa häntä lienee kismittänyt se, että mikään hänen jälkeen päin kirjoittamansa ei saanut esikoisromaanin kaltaista huomiota. Kyllähän häneltä on suomeksikin ilmestynyt ainakin Yhdeksän kertomusta, jonka muistan lukeneeni joskus nuorena poikana, mutta kirjan sisällöstä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Minulle Salinger pysyy edelleenkin Siepparin kirjoittajana, ja luulenpa, etten ole yksin.

Lue lisää | Kommentit (14)

Viime viikolla kuoli jo varsin kunnianarvoiseen ikään päässyt Jacques Martin, joka monien ranskalaisten ja belgialaisten sarjakuvapiirtäjien tapaan oli oppinut ammattinsa Tintin piirtäjän Hergén studiolla. Täällä Suomessa hänet tunnetaan varmasti parhaiten selkeäviivaisella tyylillä piirretyistä gallialaisen, mutta roomalaistuneen Alix-nuorukaisen seikkailuista. Alix ilmestyi suomeksi jo 1970-luvulla, itse asiassa albumeja näkyy tulleen peräti kahdeksan, ja kaikki julkaistiin parin vuoden aikana. Tiettävästi Martin teki hyvinkin parikymmentä Alix-seikkailua uransa mittaan, ja yli kymmenen olisi ollut valmiina sitten kun suomennostöihin ryhdyttiin. Ne eivät ilmeisesti kuitenkaan käyneet riittävän hyvin kaupaksi.

Lue lisää | Kommentit (8)